Ja erityiskiitos parille itsestään ilmoittaneelle lukijalle, kiva kuulla että jotain oikeesti kiinnostaa mun jorinat. :D
Nyt kun on tokon osalta täytetty pari tavoitetta ja Kujeen kanssa tulosten tavoittelu laitettu jäihin moninaisista syistä, on aika siirtyä treenailemaan muita lajeja. Ja niitähän näin ulkotreeni- ja maastokauden alkaessa riittää liiankin kanssa! Lajivalinnoissa onkin pohdittavaa, sillä Mino on molemmista kisalajeistaan tavoitteensa täyttänyt ja jotain pitäisi kuitenkin puuhailla. Taidamme siirtyä koiratanssin pariin, siinä ei pieni sheltti ehdi ahdistumaankaan. Canicross, vetohiihto ja pelastuskoirapuoli eivät oikein minomaisilta harrastusmuodoilta kuullosta. ;)
Visa ilmeisesti toivoo pääsevänsä useamminkin näyttelykehään helppoja nameja ansaitsemaan, sillä tänään, ensimmäisestä näyttelystään poika pokkasi minun hämmästyksekseni ERIn ja sijoittui junnu-uroksissa toiseksi! Eli jälleen löytyi uusi osoite, mihin voi "ylimääräiset" rahansa syytää, jos tili tuntuu pysyvän liian täynnä kaikkien tarpeellisten kisamaksujen jälkeen.
Jo on aikakin kevään koittaa ja maastokauden alkaa, sillä sekä ohjaaja että koirat alkavat olla lopen kyllästyneitä tokoliikkeiden vääntämiseen. Kyllä koirat tekevät yhtälailla kuin syksylläkin, mutta huomaa, että lajivaihtelu ei tekisi pahaa.
Mino alkaa opettelemaan uusia temppuja ja ehkä välillä pääsee vähän agilitaamaankin. Kuje voisi kunnostautua agilityn parissa, josko se vielä joskus nousisi kolmosluokkaankin...
Visan kanssa aloitamme jäljestyksen luultavasti heti huomenissa ja tulevalla viikolla startataan myös esineruudun treenaus. Lisäksi tiedossa on tiukka kuuri sisäetsintää ja siinä sivussa kaiken ahdistavan (äänet, pimeä) treenaamista. Jostain kumman syystä ohjaajan agilitysormea on alkanut siihen malliin korventamaan, että radalla kaahotustakin koetetaan mahduttaa johonkin väliin. Eikä tottistakaan parane unohtaa, sillä BH-koe on vielä koettavana tälle keväälle. Sen jälkeen unohdetaan muutamaksi kuukaudeksi kaikki, mihin liittyy rautakanki selkärankana kävely ja vahvisteiden kanssa tasapainoilu!
Olen tässä viimeaikoina kriiseillyt Visan ääni- ja (yllättävää kylläkin!) paikkaongelmien kanssa. Pohdittuani kuluneita kuukausia ja selattuani treenimerkintöjä on pakko myöntää, että olen mokannut jälleen kerran aikalailla pohjamutia myöten. Ei pieni ihminen ole muistanut, että sosiaalistumista pitää myös ylläpitää ja vahvistaa pidemmällä aikavälillä, lyhyt tehoboosti (vaikka olikin oikea-aikainen) ei riitäkään... Lohdullista tässä on se, että Visa on riittävän koira ja pohjat on sen verran kunnossa, että ongelmista luultavasti selvitään treenillä. Siihen suuntaa viittaavat ainakin viime päivien treeneissä nähdyt muutokset. Huomattava lisäapu olisi, jos ohjaaja lopettaisi kriiseilyn ja ongelmien olemassaolon ajattelun (vai kuvittelun?). Ei voi koira olla paukkuarka, jos se seisoo 15m päässä haulikkoampujasta laukausten suunnasta kiinnostuneena, korvaakaan väräyttämättä ja paineistumatta.
"Give me reason but don't give me choice. 'Cause I'll just make the same mistake again."James Blunt - Same mistake
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti