If you want, you can. If you say you can't, you don't want enough.: You won't find faith or hope down a telescope.

Blogin päivitysaktiivisuudesta saattaa päätellä, että ei mitenkään erityisen hehkeästi sujunut sillon pääsiäissunnuntaina kisat, ei edes kontaktien korjaus. Ohjaajalla ei ollut edes sitä vertaa pipossa pitoa, että olisin voinut korjata jonkun kolmesta liukuneesta kontaktista, edes sen hylkäyksen jälkeisen keinun... Piti koettaa niin kovin tehdä nollaa, jolla ei tuossa seurassa olisi ylletty kuin jumbosijoille. Vielä on niin paljon työtä tehtävänä, ei auta kuin kääriä hihat ja toteuttaa.

Kuluneiden viikkojen aikana on ehditty monenlaista, kiitos ammattikorkeakoulun autioiden lukujärjestyksien. Ollaan juostu kohtuullisen ahkerasti ja päästy jo vähän metsälenkkeilyn makuun lumien seassa. Nyt täytyi laittaa juokseminen hetkeksi katkolle, kehitin vielä allergiaoireiden lisäksi mojovan flunssan... Mutta sepä ei estä muuta treenaamista!

Kuje vietti äidillä lomaa muutaman viikon fyssarikäyntinsä jälkeen ja nyt toisella käynnillä ruoto näytti jo olevan parempaan suuntaan menossa. Kuikkis on saanut puuhata agilityä ja tokoa ollaan aloiteltu tekemään oikein tosimielessä, josko se evl joskus kursiintuisi kokoon tälläkin turkiksella. :)

Visan kanssa palattiin metsälajien pariin toissa viikonloppuna, heti piti tempaista samalle päivälle kaksi metsäjälkeä. Samalta se meno näytti kuin syksylläkin; janat toimii, kepit nousee pääasiassa hyvin (ellei ennen sitä satu paineistavaa kohtaa, joka kiinnittää koiran jälkeen liikaa tai koira mene liian hövelissä moodissa) ja kulmatyöskentelyn virheen korjaaminen pitää joko opettaa tai antaa koiran tehdä työt kulmassa. Ei siellä metsässä voinutkaan mennä kuten pellolla.. On kiltisti kuljettava liinan perässä ja luotettava koiraan, jonka on osattava ratkoa tilanteet itse ja etsiä jälki hukankin jälkeen. Siinä onkin minulle se vaikein osa, tehdä opettavia treenejä eikä onnistuneita jälkiä. Mutta hyvälle tämä suunta näyttää jo nyt, muutaman jäljen jälkeen!

Kaikkein ylpein ja iloisin olen Visan esineruudun "palaamisesta", minun maastopetoni on tullut takaisin, vaikka ohjaaja kuinka viime kaudella koetti sen nujertaa typeryydellään! Kolmen esineruudun ajan olen saanut ihastella sitä tarkkanenäistä, määrätietoista ja iloisella ilmeellä töitä tekevää kelpiä, jota viime kaudella niin kaipasin. :) Nyt enää tarvitsee säilyttää tämä...

Agilityn osalta ollaan sitten korjattu niitä kontakteja. Aloitettiin operaatio kaksilla epävirallisilla kisoilla viikon sisään ja jatkettiin parissa treenissä tehotreenaamalla pysymisen ja vauhdin tasapainoa myös vauhtiradan keskellä. Lisäksi kepit ovat saaneet esteosaamisen vahvistusta. Vähällä treenillä ollaan kuitenkin oltu, saatiin kaiketi hento yliannostus ennen tuplanollan saavuttamista.
Tokossa on alettu rakentaa kisasuoritusta treenaamalla teknisen hiomisen lisäksi kokonaisuuksia ja palkkaamattomuutta. Ihan kelvollista meno muuten on, mutta kaukokäskyjen ensimmäinen nousu ja metallin luovutusasennon suoruus vaativat tehokuuria. Olen päästänyt näköjään muutkin eteentulemiset lipsumaan varsin varioiduiksi, mutta kriteereillähän ne korjataan.

Muuta aktiviteettia on tarjonnut mönkijäajelu ja toinen uimaretki Hyvinkään koirakylpylään.

Ei ollut epäselvyyttä enää, mitä altaalla tehdään..