Yksi kahvipannu sinne tai tänne - ei kai se suuria merkitse kun ollaan etsimässä pyrstötähtiä.

Tässä sitä on lomailtu viimeiset reilu pari viikkoa koulusta. Olen laiskistumisnopeudessa mestaruusluokkaa, joten ajatus ensi viikon tentistä ja paluusta koulun penkkiin aiheuttaa eriskummallisia päähänpistoja. Asiaa ei yhtään ainakaan helpota Pohjanmaan rauhassa vietetyt joulun pyhät ja vuodenvaihde. On niin ihana lähteä lenkille pikkuteitä pitkin metsään heti pihalta, jälkipellot käsillä, tilaa ja vastaan ei tule yhtään tiukaa pipoa täynnä nestettä. Koirat saa olla vapaammin ja minä nautin muuten vaan...

Vaan ei tätä arkea vielä ainakaan pääse pakoon, enkä ihan vaihteeksi edes tiedä mihin sitä tahtoisin pakoon tai mihin haluaisin vaihtaa sen. Huoh. Jokin alkuvuoden tiedottomuus-kirous?

Me ollaan semisti muumeiltu eli vietetty talviuniaikaa. Lenkit sen kun pitenee ja tehostuu, kiitos (turhankin) reippaan lumentulon. Runsaan hangessa möyrimisen lisäksi ollaan lähinnä vain aksailtu, mitä nyt joskus jonkun hubbaviretreenin on Vispi saanut tehdä. Ja huisin hyvin on tehnytkin. Kelpiestä huomaa, että nyt alkaa olla ikitaukoiltu tarpeeksi aivohommista ja ohjaajan orjuuttamisesta; se alkaa tehdä tekemisen vuoksi. Tai sitten minun pääni on pehmennyt ja ainakin yrittänyt parantua vinoutuneista ajatusmalleista. Visan arkea ovat sentään ilostuttaneet avustajakoiran tehtävät, mistä rottakoira on aivan liekeissä; aamulla lehden hakeminen eteisestä, sukkien riisumiset, ovien sulkeminen, tavaroiden kuljetus. Visan "hellävaraisesta" tyylistä johtuen valojen vaihtamista ei vuokrakämpässä uskalla teettää...

Visan kanssa kouluttaudutiin ulkopuolisen kouluttajan yksityistunnillakin. Vaikka alla oli lähes 2 viikon agilitytauko (sis. reissaamista Pohjanmaalle), Visa oli kiltti ja toimi vähän liiankin hyvin. Välistä niitä ongelmia mahtuu yhteen treeniin heti kuukauden koulutusten edestä, mutta nyt ei saatu mitään kamaluuksia esille. Kontaktien ongelmaa olisi tietty voinut näyttää, huoh... Suhteellisen isoja asioita koskevia vinkkejä tuli kuitenkin ja oikein hyvä mieli kaupan päällisiksi!

Samaisessa treenissä koeajoon joutui uusi hankinta, E.S.T. Sensus -takki. Takin malli on erinomaisesti peittävä ja istuva, kaulus vaan saisi olla hitusen korkeampi. Ulkona liikkuessa / hetken autossa odottaessa koira ei tuntunut lämpimälle, mutta sisällä pidettynä oli lämpimämpi kuin normitakin jälkeen. Ehdin jo harmitella, että olisiko BOT ollut sittenkin fiksumpi veto samasta hintaluokasta, mutta katsotaan nyt, ei tuomita vielä...

Mutta se uusi, alkanut vuosi.

Visan kanssa on nyt ohitettu hankalaksi pelotellut ikävuodet. Koskaanhan Vispi ei ole ollut vaikea arjessa tai muutoin, vaan tarkoitan nyt sellaisen tasapainon ja koiran oikean luonteen löytymistä ja tasoittumista harrastuksissa. Jospa se tänä vuonna kasvaisi Aikuiseksi. Kujeenkin kanssa se paras yhteinen sävel löytyi juuri 3-vuotisuuden kynnyksellä.

Agility tulee luultavimmin olemaan vuoden sana. Siihen on nyt hurahdettu ja vuoden vaihteen seuranvaihdoksen myötä päästään panostamaankin uudessa mittakaavassa vapaaharjoittelumahdollisuuksien pompsahtaessa huimiksi. En tiedä (enkä itseasiassa usko...), päästäänkö tänä vuonna SM-kisoihin tai karsintoihin saakka, mutta kolmosluokan kisoja lähdetään pikimmiten katsomaan. Rahkeiden riittämisestä edes vauhdin suhteen en osaa laittaa mitään takeita, mutta pyritään tänä vuonna silti pyöräyttämään valiokellot käyntiin, vaikka jossain perähikiän kyläkisoissa!

Koulutuksellisia tavoitteita on keppien ehdoton suoritusvarmuus sekä kontaktien oikeanlaisen suoritustavan vakioiminen. Lisäksi yleinen menon hiominen, tekniikoiden osaamisen lisääminen ja käännösten fyysisten suoritusten parantaminen teettävät varmasti tarpeeksi harmaita hiuksia vuoden mittaan.

Jälki tulee luultavimmin olemaan pk-lajeista se ykkönen edelleen, ellei haun treenaaminen yllättäen mahdu kuvioihin ja ryhmä vielä järjesty. Pk-jäljellä tavoitellaan JK3:sta ja erikosjäljellä tahdotaan kisoihin.

Koulutuksessa tavoitteena paljon paljon enemmän treeniä kuin viime vuonna, janat hyviksi ja varmoiksi sekä kaikkea uutta jekkua mukaan.

Kujeen suurin tavoite on päästä tekemään ja treenaamaan vuoden aikana. Agilityssä ohjaajan tarvitsee opetella viemään turkista sen vaatimalla tavalla, sitten on kisojen vuoro - jospa nyt päästäisiin sinne 3lk. asti? Tokossa kasaillaan EVL ja mietitään sitten mahdollisia kisoja.

Kyllä, tämän vuoden tavoitteet ovat leppoisat ja vaatimattomat. Ihan siitä syystä, että vakioitunut treenirytmi ja -motivaatio eivät vieläkään ole taatut. Puhumattakaan muun elämän vakaudesta, tiedä mihin tässä vielä päädytään. :)