Se aika vuodesta...

... kun pohdituttaa, onko ihan pakko harrastaa tokoa jos ei tahdo. En käsitä miksi, mutta joku ihme velvollisuus ja ryhmäpaine pakottaa tokoilemaan, vaikka en suoraan sanoen tippaakaan tykkää koko lajista. Järkeenkäypäähän tämä ei ole lainkaan...

Me ollaan jumahdettu koko jengi. Minen saa aikaiseksi lähteä pihalle saakka tekemään juttuja joka ilta / päivä, vaikka koulua onkin laittoman vähän itsenäisen opiskelun painotuksen vuoksi (jota mä nyt en ainakaan osaa ennenkuin on pakko!). Siispä pääasiassa treenit ovat olleet ruokakuppiräpellyksiä sisällä; Kujeelle metallia(kakeja/jääviä) ja Visalle kakeja(paikallaoloa/metallia). Ja tuska on taattu! Kuikkis tekee perusmetalleja ja on niin huisin hauska kaveri muissa, ettei sitä tarvitse kiusata tai ahdistella sen vuoksi - Visa saa kunnian sitten molemmissa asioissa Kujeenkin puolesta....

Turkis kolossaan.

Eli ei suju ei, mikään, Visan kanssa. Peiliinhän tässä pitää katsoa ja etsin syytä näihin perinteeksi muodostuneisiin itkupotkuraivari-kierteisiin Lottorivin merkinnöistäkin, olen tehnyt sitä joskus aiemminkin... Kuten oletin, mitään loogista kaavaa ei ole. Välillä Keesin kanssa kaikki sujuu kuin tanssi, ja se tekee koeluokkansa läpi ongelmitta ja kiipeää kaupanpäälle puuhun, ja molemmat hymyilee kilpaa. Sitten on näitä hetkiä (usein kisojen jälkimainingeissa?), että molempia sylettää jo valmiiksi, oletan koiran tekevän virheen ja kyttään sitä, koira saa luumuajatuksia ja minä inhoan koiraa ja itseäni. Hieno oravanpyörä, eikö? Sen jääpuikon rikkominen olisi jälleen edessä.

Teknistä tukea on tullut useammalta suunnalta. Heittoina liika yksin treenaaminen, pitäisi videoida, teenkö pakotteet ja etenkin niiden palautukset loogisesti sekä kunnolla jne. Kaikki varmasti totta. Ehkä vastaus löytyisi niistä, mutta epäilenpä että pieni kirurginen tutkimus ohjaajan korvien väliin tuottaisi vielä paremman tuloksen. Jotenkin vain loppuu taas usko tähän törttöilyyn, kun aina säännöllisin väliajoin ajaudutaan samaan jamaan.

Treenimerkinnöistä ei selviä mun fiiliksiä, toistojen määrää, seuruupätkien pituutta, tarkkoja palkkausjuttuja. Kaksi isoa asiaa, mitkä Visan kanssa on luistettu, on sosiaalinen palkkaaminen ennen primaaria vahvistetta (mikä on esim. Kuje the yksinkertaisuudelle ehkä maailman hienointa) ja ohjaajan jäätymisestä / liikkeiden pituudesta itsensä nostaminen. Perusteluita tälle lusmuilulle? Mä en vaan osaa!! Tahtoisin niin seuraavaksi jonkun

pillikurkkuhillujan, joka tekeetekeetekee ilman aivoja vaikka sitten vuotaen, mutta olisi loputtoman innokas... Tai sitten Kuje pk-rotuisen muodossa olisi jättekiva, jäisi se vuotamisongelmakin aika pieneksi. :))

Mutta sitten rakkauslajin pariin, eli aksa-aiheisiin. Parilla viime viikolla on aksattu molempien poikien kanssa useampaan otteeseen, Kuukula kiittää.

Viime viikolla piiskattiin Korkeavireen hallilla Visalle keppijuttuja, hakemalla haettiin virheitä kamalilla sisäänmenokulmilla täydestä vauhdista putkista / hyppysuorilta ja annettiin runsaasti vahvisteita. Hyvä treeni! Kuikkis hömpästeli keppejä ja muuta. Viikkotreenissä ei Visan kanssa mitään ihmeempiä, vedon ja jenkkikäännöksen vahvistusta.

Tällä viikolla tiistain epikset tarjosivat hyvän kisatilannetreenin tuolle yhdelle ruskealle painekattilalle. Miten se onkaan oppinut nostamaan itsensä 120% täpölle kisatilanteissa?? No, sama saatiin aikaan kotihallissa "kisaten", jolloin pääsin vaatimaan eli tällä kertaa vain palkkaamaan lähdön rauhan, kontaktit ja kepit. Toisella radalla olisin voinut lopettaa heti kahden esteen jälkeen, kun V päätti sukellella rimoista törkeästi... En ollut kuitenkaan niin älykäs, vaan räpiköitiin loppuun - kepit ja kontaktit menivät kylläkin kivasti. :P Sheltitkin pääsivät kisaamaan! Tein typeriä ohjausmokia molempien kanssa, muutenhan ne on perushauskoja. Minon vauhti ei vaan treenin puutteen ja sitä kautta epävarmuuden takia (vai lihasjumien?) ole enää sähköjänis :(

Viikkotreenissä keskusteltiin Visan kanssa lähdöstä ja rimoista ikävän paljon. Vippaus, kepit ja puomi toimivat sitten kivasti, sekä tavattiin ensimmäistä kertaa pöytä. :D Kujekin pääsi puuhailemaan pätevänä ja opastamaan kepoakin agilityn ilojen pariin ;) Shelttinä se oli ihan kone vippauksessa!

Jospa tämä tästä taas... Iltapäivällä nollajahtiin ja sunnuntaina fifistelemään näyttelyyn, (surkeita) tuloksia tiedossa siis!