Kennellinjalle pääseminen oli aikanaan iso juttu. Koin olevani jotain, kun pääsin sen valintaseulan lävitse, oli turvallista kun tiesi neljän vuoden ajan palaavansa samoihin ympyröihin, vaikka en koskaan kyseiseen kaupunkiin tai alkuun koko Pohjanmaahan tykästynytkään. Kun Kannuksen koulu sitten loppui, tuli pitkän peltotiesuoran päähän vain ympärikääntöpaikka ja ohuita polkuja pimeään metsään. Tiesin mihin tahdoin, mutta sinne pääseminen tuntui ylitsepääsemättömältä. Usko itseen loppui viimeistään siinä kohtaa, kun kesätyötäkään ei irronnut kevään mittaan eikä sellaista vieläkään ole. Inhoan epätietoisuutta kaikissa muodoissaan, joten raastavuus-aste on ollut yli mitta-asteikon jo pitkään, kun tietoa syksyn tapahtumista ei ole. Vain iso kysymysmerkki.
Mutta aurinko voi paistaa risukasaankin. Toissapäivänä sain ennen aamulenkkiä ystävältä onnittelut, jotka piti vielä käydä varmistamassa itse netistä ja lenkiltä palattuamme oli postipoika tuonut kirjallisenkin vahvistuksen: minä pääsin opiskelemaan fysioterapeutiksi Lahteen!! Vaikka moni käytännönkysymys vielä ahdistaa
ja varmasti tulee koko opiskeluajan ahdistamaan, en voisi olla iloisempi. Olen taas jotain, kuulun taas jonnekin, tiedän mitä teen.
Visan janatreenit ovat tuottaneet tulosta, eteneminen on useimmiten varmaa ja suoraa ja jälki poimitaan oikeaan suuntaan. Liian tuoreet janat tosin teettävät huonompaa jäljestystä, sekä hössötystä oikean jäljestyssuunnan kanssa, pitää vaan vanhentaa vaikka onhan niitä tuoreitakin osattava ottaa ylös ja ajaa. Kepit nousevat hyvin. Yksi esineruutu tehtiin pikana mökkeily/veneilyviikonlopun lomassa, saisi olla päämäärätietoisempaa... Jospa otetaan julmailukuuri tänä viikonloppuna. ;)
Tottista on tehty hyvin vähän, muutama eteenmeno ennen aksatreenejä ja siihen oheen ketjuttamista muiden liikkeiden perään. Agilityssä kontaktit sujuvat treenissä ok ja touchi koiraan tuntuu olevan välillä oikeinkin hyvä. Agirodussa kontaktit ja kepit toimivat, mikä jäikin ainoaksi lohduksi: radalta meille hyl ja rima. Mutta oli siellä hyviäkin hetkiä ja reissu muutoin oli oikein mukava :)
Kuje on kunnostautunut vain pienimuotoisessa agilityssä ja uuden kevythäkin entisöinnissä... Tyhmä ohjaaja yritti luottaa Turkikseen, vaan ei, reikä tuli jälleen. :P
Ohessa kuvia viime viikon Hau Openista, kiitokset Irene Vinhalle.
Onnea sullekin opiskelupaikasta! Mitenkäs, suuntaatko ihan ihmispuolelle vai aiotko erikoistua elukoihin? :)
VastaaPoistaOnnittelut vielä :) Iloitse siitä nyt, kohta se kaduttaa ;). Ei vais! Mutta sitten kun teillä on ekat anatomian tentit, niin lupaan hihittää vahingonilosta omassa pienessä yksiössäni, se nimittäin on tuskien taival :D!
VastaaPoistaPs. S-maakari lähettää terkkuja Kujeelle, että kevythäkit on nössöille! Isoilla pojilla on metallihäkit (ja omistajalla kivat joukkuekaverit, jotka roudaa häkkiä, kun omistaja alkaa näyttää sitruunalta.)
Kesäpäiviä toivottaa Kuvola
Onnittelut opiskelupaikan johdosta!
VastaaPoistaOnnea vielä näin jälkikäteen opiskelupaikasta! :) Voisin haluta samanmoisen fiiliksen: Tahtoo tietää, mitä oikein tekee ens talven..! Ja sitä seuraavan jajaja :D
VastaaPoistaJoo toi maahan meno vois olla hyvä! Joskus isomman solmun ollessa kyseessä oon pyytänyt sen odottamaan, mutta nyt otan tuon makuun vakkariksi aina puskasolmuille. Joo, näin teen! Suuresti kiitän :D
VastaaPoista