Toko on tylsien laji!

Nyt ollaan jo selvitty reilusti opistojakson puolelle, peräti ihan kohtuullisin lukioarvosanoin. Tosin kevät ei ole aivan lukiovapaa, vaan pari psykologian kurssia pitää minut kiinni julmassa todellisuudessa.

Viime viikonloppuna käytiin nauttimassa Etelä-Suomen auringosta ja järven jäällä lenkkeilystä. Visa pääsi käymään Helsinki-Vantaan lentokentällä, tosin aamuyöllä siellä ei ollut mitenkään järjettömästi ihmispaljoutta, mutta tulipahan liukuportaat, erilaiset liukuovet ja lasikäytävät katsastettua. Kotona toki myös treenattiin; Mino ja Kuje tekivät kisaluokkansa kokeenomaisina ihan mukavaan tapaan ja Visa treenaili perusjuttuja.

Minon kanssa ollaan keskitytty vahvistelemaan vähän kaikkia osa-alueita ja tehty kokonaisia liikkeitä ylläripalkoilla. Ohjatun kanssa on tekemistä, mutta sen sijaan tunnari on tällä hetkellä pelottavan hyvä. Minko olisi menossa kisaamaan ensi keskiviikkona, saas nähdä mitä tuleman pitää.

Kuje on tahkonnut metallia suunnilleen kuukauden päivät, lähes joka päivä ruokansa eteen. Nyt on tulosta saatu: painavampikin metallikapula nousee kokeenomaisena liikkeenä, eikä Kuikka näytä äärimmäisen kärsivältä! Tänään jätetään metalli tauolle ja katsotaan jonkin ajan kuluttua miltä homma sitten näyttää. Muutoin Kujeen treenit ovat samantyylisiä kuin Minonkin; kokonaisia liikkeitä, ylläripalkkoja ja satunnaista vahvistamista. Tunnarin opettelu on myös jatkunut, vaihtelevin tuloksin.

Visan treenit ovat olleet vähän vaihtelevampia, ei pelkkää tokon vääntöä. Keppien kohdalla ollaan keskitytty erilaisten sisäänmenokulmien opetteluun yhdistettynä vetoon ja takaaleikkaukseen, ja samalla kavennettu 2x2 keppien väliä. Ryhdistäydyin kierimisen opettamisessa; nyt Visa osaa olla tv-sarja 24:stä tuttu Jack Bauer, mutta suuntien (Jack = kieri vasemmalle, Bauer = kieri oikealle) erottelussa on vielä tekemistä. Ja siinä, että kieriminen ei ole toivottua aivan kaikissa tilanteissa, missä ohjaaja on kyykyssä... Näimme nimittäin kierivän, haukkuilmaisevan kelpien eräissä treeneissä, joka oli kyllä hauska muttei kovin kätevä. ;)

Tottiksen osalta seuraamiseen ollaan tehty kestoa ja käännöksiä. Visa joutui tulikokeeseen liikkeenohjaajakurssin harjoituskoirakkona, kun tehtävänä oli avo-luokan seuraaminen, liikkeestä maahanmeno, luoksetulo (ei tietenkään stoppia) ja seisominen. Hienosti Vispilä selvisi ensimmäisestä "kokeestaan" (toki palkkasin liikkeiden jälkeen), vaikka seisomisen erottelu olikin tällä kertaa ongelma. Muissa treeneissä jäävien liikkeiden erottelu on onnistunut mukavasti. Noutoon haetaan lisää voimaa erilaisilla treeneillä. Tahdon siihen enemmän asennetta, pelkkä reipas laukka molempiin suuntiin ei riitä. Metallinouto on ollut aivan oma ongelmansa, koska ohjaaja taas vähän teki siitä ongelman... Nyt tuntuisi sekin olevan entisellään. Ei ole helppoa olla pieni kelpie.

Pitäisi varmaankin siirtyä agilityn ja temppujen pariin taas vähän enemmän, sillä shelttien kanssa samojen tokoliikkeiden viilailu on puuduttavaa puuhaa niin minulle kuin koirillekin. Toisaalta, treenaamattakaan ei ole liikkeiden oikein hyvä olla - tai ainakaan minä en luota niiden toimivuuteen ilman treeniä. Kun nyt pääsisi kokeisiin katsastamaan tilannetta, tulisi taas uusia vikoja, joita treenata. Tosin kokeissa käynti viivästyy, sillä ainakin Mino jää nyt varmuudella etelään neulatyynylomalle (lue: akupunktio hoitosarjaa saamaan) muutaman viikon kuluttua. Kujeen kohtaloa en ole vielä päättänyt, riippuu tunnaritreenien etenemisestä.