Ja miten kävikään, että nuoruus se vain loppui. Se mihin menikään, minkä huolen alle taipui?

Kuka uskaltaa tunnustaa varastaneensa taas vuoden elämääni? Tuntuu, että alkutalven treeni-innosta ja -putkesta on ikuisuus, Mino on ollut "aina" kaksoisvalio, kesä katosi huomaamatta ja nyt ollaan jo selvitty pimeästä syksystä uuden vuosikymmenen ovelle!
Vuodenvaihteesta puheenollen, tässä voitaisiin vuosikymmenen vaihtumisen lisäksi juhlistaa pyöreitä "merkki"vuosia - minun koiraharrastukseni on kestänyt 10 vuotta. Cami tuli meille kesällä -00 ja siitä se sitten lähti, eikä sukulaisten kauhuksi loppua tunnu näkyvän. Populaatio on kasvanut ja muuttunut paljon, ehkä ohjaajakin on jotain oppinut siinä sivussa. Ainakin periaatteet, ajatukset ja käsitykset ovat pyörineet aikamoisessa betonimyllyssä, siitä kehittymisestä tai parantumisesta en sitten ole niin varma. :D Ainakin tieto on lisännyt tuskaa tehokkaasti!

Alkuvuosi treenattiin tokoa aktiivisesti ja fiksusti kaikkien kolmen kanssa. Ja tuloksiakin syntyi! Koen suorastaan ylpeyden tunnetta, kun luen Lottoriviä noilta kuukausilta; merkinnät ovat tiuhassa ja niistä näkee, että on sitä joskus ajatuksellakin jotain tehty. Ilmeisesti sitten koko vuoden tarpeiden edestä, sillä saamattomuuden samea laskeuma jumahti minuun heti huhtikuun lopussa Minon valioutumisen jälkeen. Kyllä, olen perusluonteeltani saamaton ja laiska ihminen, mutta koirien kanssa olen ollut ajoittain jopa ahkera. Jostain syystä treenaus ja etenkään järkevä sellainen ei ole maistunut samaan tapaan valiokakun jälkeen. Ihme sumussa elämistä; en saa mistään koirajutuistakaan kiinni kunnolla, lenkkeilen vaan ja jossittelen, sekä toistelen ikuista "pitäispitäis"-mantraa. Kenties tavotteiden puute? En tiedä. Potkastaa mua joku! Jotain parannusta on hetkittäin näkynyt, ja nytkin ollaan jo suht hyvässä vaiheessa, mutta edelleen treenaamaan pitää mennä.

Kesään saakka myös sheltit olivat mukana Kannuksessa, sitten alkoi niiden kotisessen virka lukuun ottamatta satunnaisia hubailuja. Niiden päivät ovat kuluneet leppoisasti äitini hoivissa.
Kesällä minä reissasin Visan kanssa kennelvuoroissa ja työssäoppimassa. Jos jo kevät oli kriiseilyä Visan kanssa, niin sama jatkui kesän ja syksynkin. Minua kannustavasti informoitiin, että varaudu elämään vuoristoradassa sen koiran mielen kanssa seuraavat pari vuotta. No hei jee, tämähän lohduttaa! Pohjalle, eli tekosyiden esittämiseen saakka langetessani sitä voi sentäs käyttää hätävaraksi... On välillä on oltu pullonpohjan paksuiset pinkit lasit päässä, mutta yhtälailla pilvilinnasta myös rytisty alas.

Etsiskelin vuosi sitten asetetut tavoitteet, katsotaan mitä saatiin aikaan:

MINO
- TVA
- agilityssä kenties pari starttia
- uusia temppuja

Alkuvuosi treenattiin tokoa tuli hännän alla. Valioituminen hoitui pelottavan kivuttomasti kolmella kokeella, ja leijaillakseni vieläpä voittoputkella. En todellakaan uskaltanut edes haaveilla noin nopeasta toiminnasta, joten riemu oli suuri ja on edelleen. Minon tokot olivat sitten siinä ja treenaus oikeastaan muutenkin; agility rajoittui pariin hassuun treeniin (missä Maknu kyllä näytti edelleen kyntensä) ja piirinmestaruusjoukkuekisaan (yksilötuloksissa nolla ja sij. 2), eikä temppulista pidentynyt. Pari fyssarikäyntiä kertoivat ikäviä faktoja Minon kropan kunnosta, mutta resurssit ovat rajalliset... No, ainakaan treenaus ei Maknustin kroppaa rasita.

KUJE
- VOI1, erivoi liikkeiden opettelua
- agilityssä nousu 3 lk., lisää osaamista ohjaustekniikoihin ja kepeille, ohjaajalle asenne
- uusia temppuja

Tokon, etenkin tunnarin ja metallin, kanssa tehtiin paljon töitä ja koettiin hienoja onnistumisia. Niinpä tulostavoite täyttyi voi-luokassa, koulariakin meinattiin mutta lannistuin tuloksellisesti huonosti menneen hassuttelukisan jälkeen. Olkoon, mennään evl:ään sitten joskus. Uusien liikkeiden opettelu jäi ja agilityssä kisattiin huimat kaksi starttia, eikä treenikertojen laskemiseen taida tarvita kuin kahden käden sormet. Kujeen vuosi oli siis sanalla sanoen surkea, niin tavoitteiden ja etenemisen kannalta kuin Kuikkiksen viihtyvyydenkin - kyllähän innokas partiolainen nyt hommia tarvitsisi! Ja raukka vielä luonnetestissä osoitti olevansa piristysruiske shelttien tilastoihin! Kuukua ei osata arvostaa lainkaan, mököttäminen sallittu herre Smugelille tämän johdosta. Miksi Muhku jää näin vähälle ja kakkoskoiran rooliin aina?

VISA
Jälki
- pidentäminen, vanhentaminen, ruuan vähennys
- esineilmaisu
- erilaisia pohjia, kulmia, tilanteita, häiriöitä
Ensinnäkin, jälkiä tehtiin aivan liian vähän!! Laskea en oikein voi, kun päiväkirjamerkinnät takkusivat ja paperipäivyri on Kannuksessa.
Pituutta ja ikää tuli jonkun verran lisää; vähintään tunnin vanhensin aina ja askelmäärät huitelivat veikkauksella jossain 250-600 perusjäljillä, lisänä yksi varmaan tuhatta lähennellyt eläinkoe. Ruokaa vähennettiin reilummin ja hienosti sujuu!
Esineilmaisu taisi olla kauden ainoa oikea onnistuminen. Ilmaisu on pellolla varma millä tahansa esineellä, ja vinotuskin saatiin talttumaan. Etäisyyttä ei koiraan vielä ole muutamaa metriä enempää, mutta tästä jatketaan. Metsässä keppien ilmaisua tehtiin janatreenin ohessa, Visa tarjoaa noutamista mielellään (joku mielleyhtymä kenties). Vain muutama treeni näitä kuitenkin takana, joten janoissa on opettamista vielä paljon. Aloitettiin sentäs.
Pohjat olivat vaihtelevia ja kulmia minä tykkään talloa aina sen lähemmäs 10 vaikka kuinka toppuuttelen itseäni. Se onkin varmaan yksi syy siihen, miksi Visan kulmat eivät olleet aina priimaa. Treenien vähyys ja pitkät tauot vaikuttivat niihin ja erilaisia ratkaisuyrityksiä tehtiin. Katsotaan mitä keväällä tapahtuu... Pohjanvaihdot ja häiriöt jäivät liian vähälle treenille.

Esineruutu
- motivaation ylläpito
- erilaiset alueet, esineet ja niiden piilot (kivien päälle, pensaisiin, pieniin puihin jne.)
- tavoitteena kyetä tekemään kisaa vastaavia treenejä
Joko saa vajota maan alle häpeästä ja pelätä peiliin katsomista? Tehtiin esineruutujakin nimittäin aivan järkyttävän vähän. Palkkaussysteemi jouduttiin muistuttamaan uudelleen mieleen, mutta sen jälkeen toiminta alkoi useimmiten näyttää esineruudulle, eikä motivaatiossa ollut moittimista. Kaikki muut esineet nousivat ok, mutta kumisaappaan kanssa painittiin enemmän. Kokeenomaisia ruutuja suurin osa, muutama bongailuruutu kiesittelyn poistamiseksi ja "janaruutuja" palkkaussysteemin sisäänajon aikaan. Muutamia esine-etsintöjä myös sisällä, pimeässä kellarissa ja äänissä.

Haku
- ilmaisun ja pistojen treenaaminen
- treenaaminen noin yleensäkin
- johonkin koulutusviikonloppuun tms. osallistuminen
Hakua treenattiin keväällä sisätiloissa hieman ja metsässä veikkaisin n. 10 kertaa, "huimaa"... Edistystä kuitenkin tapahtui, etenkin kiitos kesän treenileirille (ja Kaisalle joka mahdollisti siihen osallistumisen!). Visa lähtee valmiille maalimiehillekin, pistojen suoruuden kanssa pitää kyllä edelleen pelata. Motivaatio on hyvä ja nenä toimii vauhdissakin. Ilmaisu tuotti harmaita hiuksia; Visa oppi peruuttamaan haukkuessaan. Nyt ongelma tuntuu olevan poissa, saa nähdä tuleeko rankemmissa treeneissä esiin. Ilmaisun kesto ja erilaiset piilot ok, joskus ollut viivettä hyvän haukun aloittamisessa etenkin hankalammissa sisätiloissa.

Toko
- vire, ilme, kokonaisuudet
- alo/avo liikkeet kisavalmiiksi
- voi/elv liikkeiden opettelu
- haaveena alo1 ja avo1, katsotaan miten edistytään
Tulostavoitteet täyttyivät, kisaoikeus voittajaluokkaan on saavutettu ja liikkeet kohtalaisessa mallissa tällä hetkellä. Evl:stä tehty lähinnä metallihyppynoutoa ja kakeja pitkältä matkalta. Mutta se olennaisin, virekesto koesuorituksessa... Ohjaajalla on paine- ja ahdistusajatuksia tämän aiheen takia, mikä on näkynyt tietenkin koirassakin. Välillä on niin mahtavaa ja sitten taas treenaan aivan päin mäntyä jonkun aikaa, jolloin korjaussarja on ainoa tekohengitys. Aina on noustu, eikä Visa koskaan ole haluton tai jätä tekemättä, mutta ei se myöskään vakiona näytä täsmälleen siltä miltä pitäisi. Ja minulla on kammo edes kokeilla viedä sitä alueelle, jossa sen vireellä olisi vaara laskea. En tiedä miten toimia, tai rakentaa tämä harvinaisen oleellinen palikka hyväksi.

Tottis
- vire, ilme, kokonaisuudet
- eteenmenon ja noutojen opettelu
- ampumistreenejä
- haaveena BH, katsotaan miten edistytään
Eteenmeno jäi ajatustasolle. Metristä hyppynoutoa (onnistuu myös kokeenomaisena) ja estenoutoa tehtiin kesällä pääasiassa. Ampumistreenejä satunnaisesti pitkin vuotta, liian vähän... BH-kokeeseen ilmoittauduttiin kerran, mutta jätettiin väliin. En uskonut Visan vireen kestävän halutun laisena koko koetta, joten en halunnut mennä luomaan vääränlaista koefiilistä. Edelleen minun ongelmani on liian vähäinen kokonaisuuksien treenaaminen.

Agility
- esteiden opettelu, erityisesti kontaktit ja kepit
- ohjaustekniikat
Vanha suola alkoi pahemman kerran janottaa ohjaajaa. Keväällä opeteltiin vielä enemmän hupimielessä kepit ja kontaktit, sekä rimat maassa tehtiin tekniikkapainotteisia radanpätkiä. Loppukeväästä rimat nostettiin maksikorkeuteen. Ilmeisesti ikkunan väleistä heräsi kevätauringon avustamana agilitykärpänen, joka rouhaisi minua salaa. Kesällä treenailtiin hieman, mutta syksy on ollut yhtä agilityä. Kotona vietetyillä lomilla ja viikonloppuina on pitänyt päästä valvovan silmän alle, Kannuksessa on tehty tekniikoita yksikseen ja treeniseuran kanssa pidempää rataa. Koulutuspäivien maksut tekivät lovea tililleni, mutta ehdottoman tarpeeseen tulivat kaikki uudet opit! Ja into kasvaa, kasvaisi vielä vaan suunnitelmallisen treenin määrä. Ensimmäiset viralliset startit koettiin itsenäisyyspäivänä, tuloksia ei kuitenkaan syntynyt.

Extrajuttuina Visan vuoteen mahtui paimennuskokeiluja useampaan otteeseen. Keväällä lampaita katsasteltiin ja vauvakuljeteltiin aivot raksuttaen, kesällä oli sitten jotain naksahtanut päässä... Vauhtia ja vilinää, mutta on siellä jotain ajatuksenkin siementä mukana. Ja miten Visa tykkäsikään moisesta puuhasta! Näyttelyissä käytiin kahdesti mukavin tuloksin.


Vaikka tämäkin vuosi oli kokonaisuudessaan mukava, toivon todella että ensi vuosi on parempi ainakin Visan maastolajien ja Kujeen osalta. Ohjaajalle taitaa tulla pisin tavoitelista ensi vuodelle...
Kiitoksia kaikille meidän kanssa vuoden aikana treenanneille, kouluttaneille ja mukana henganneille! Ei tässä hommassa olisi mitään mieltä ilman mukavia ihmisiä. :)